Aija itse
Aloitin aikuisten oikean työelämän vasta 38-vuotiaana. Siihen asti pisimmän urani olin tehnyt kotiäitinä. Kun sitten ensimmäisissä varsinaisissa työpaikoissani toimin esimiehenä totesin, että hiekkalaatikon reunalla olen oppinut elämästä, työyhteisöistä ja esimiestehtävistä kenties kaiken oleellisimman. Neljä nyt jo aikuista lastani ovat olleet oivallisia opettajia ja ohjaajia.
Olen toiminut pappina vuodesta 2000 alkaen. Papin perustyön lisäksi tutuksi ovat tulleet erityisesti rippikoulu- ja nuorisotyö, nuoret aikuiset, opiskelijat, viestintä ja verkkotyö. Esimieskokemusta on kertynyt sekä kirkkoherrana että työalan lähiesimiehenä. Tällä hetkellä toimin ”tavallisena” seurakuntapappina, työalanani verkko ja viestintä. Verkkotyössä olen ollut mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa myös kirkon valtakunnallisia sosiaalisen median palveluja vuodesta 2007 alkaen.
Pappina saan olla tekemisissä erilaisten ihmisten ja monenlaisten ryhmien kanssa. Työ on vahvistanut kykyäni kohdata, kuunnella ja olla läsnä. Olen mielelläni apuna erilaisissa muutosprosesseissa.
Erilaiset kokemukset työstä ja työyhteisöistä innostivat minua hakeutumaan Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian ja Dialogic Oy:n järjestämään työnohjaus ja prosessikonsultaatio -koulutukseen. Oli innostavaa opiskella voimavarakeskeisyyttä ja etsiä omaa tapaa olla ja toimia niin, että voisin olla työnohjausasiakkailleni hyödyksi.
Pidän entistä tärkeämpänä läsnäolon ja kuuntelun merkitystä. Voimavarakeskeisyys vahvistaa yksilön ja yhteisön omaa toimijuutta. Hyödynnän koulutuksessa oppimaani reflektiivistä ja dialogista toimintamallia kaikilla elämän osa-alueilla, en ainoastaan työnohjauksessa.
